Haku

Hakuohje

Etusivu » Vero-ohjeet » Verohallinnon ohjeita

Verohallituksen kannanottoja yritysverokysymyksiin 2008

6228

Ohje 629/40/2008, 11.4.2008

Valtuutussäännös
VerohallintoL 2 § 2 momentti 

Päivämäärä
11.4.2008
Voimassaolo
toistaiseksi
Diaarinumero
629/40/2008
Korvaa normin (nro, pvm) Vastaanottaja 
Verovirastot

Sisältö:

Arvonlisäverotus
1) Risteilyjen verokanta ja vähennykset huvialuksen muutostöistä ja käyttökuluista
2) Koulutetun hierojan antama akupunktiohoito
3) Rakentamispalvelun myynti/omaan käyttöön otto
4) Yleiskulujen jako-osuuden laskemisesta
5) Projektien arvonlisäverotuksesta

Kohta 2 on korvattu Verohallinnon ohjeella: Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus Dnro 561/40/2010, 28.5.2010


1.  Kysymys
Risteilyjen verokanta ja vähennykset huvialuksen muutostöistä ja käyttökuluista

Elinkeinonharjoittaja on hankkinut pääasiallisesti huvi- ja urheilukäyttöön tarkoitetun veneen yksityiskäyttöönsä. Hän siirtää veneen elinkeinotoimintaansa ja aloittaa verollisen vesimatkailutoiminnan. Hän järjestää erilaisia kalastusretkiä, maisemaristeilyjä sekä risteilyjä asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaan. Yrittäjä teettää veneeseen muutostöitä ja hankkii isomman moottorin, jotta veneen käyttömahdollisuus toiminnassa paranee.
 
1. Mitä verokantaa hänen on sovellettava venematkojen myyntiin?

2. Mitä hän saa vähentää veneen muutostöistä, moottorin hankinnasta ja veneen käyttökuluista?  Onko vaikutusta vähennysoikeuteen, jos henkilökuljetustoiminnan osuus suhteessa muuhun toimintaan vaihtelee esimerkiksi seuraavasti:

  1. 70 % henkilökuljetusta, 30 % yksityiskäyttöä.
  2. 40 % henkilökuljetusta, 30 % verollista tavarankuljetusta, 30 % yksityiskäyttöä.
  3. 55 % henkilökuljetusta, 15 % verollista tavarankuljetusta, 30 % yksityiskäyttöä.
  4. 15 % henkilökuljetusta, 25 % verollista tavarankuljetusta, 60 % yksityiskäyttöä.

Vastaus

1. Vesimatkailutoiminta kuten kalastusretket, maisemaristeilyt ja risteilyt asiakkaiden toiveiden mukaan katsotaan henkilökuljetukseksi, johon sovelletaan 8 %:n verokantaa.
 
2. Yrittäjä saa vähentää veneen muutostöistä, moottorin hankinnasta ja käyttökuluista suoritetut arvonlisäverot siltä osin kuin venettä käytetään pelkästään henkilökuljetuksessa. Vähennystä ei voida tehdä, kun venettä käytetään verolliseen tavarankuljetukseen tai yksityiskäyttöön. Jos vene on hankittu yksityiskäyttöön ja sitä käytetään osaksi myös liiketoimintaan, vähennyksen saa vain henkilökuljetuksen osuudesta. 
 
Perustelut

1. Henkilökuljetuksiin sovelletaan 8 %:n verokantaa. Henkilökuljetuksina pidetään kuljetuksia, joissa henkilöitä kuljetetaan paikasta toiseen. Merkitystä ei ole sillä, miksi henkilöitä kuljetetaan (KHO 22.12.1994 T 6404). Myös erikoiskuljetuspalvelut, kuten moottoriveneellä ja -kelkalla tapahtuvat henkilökuljetukset, joiden tarkoituksena on siirtää ihminen paikasta toiseen, kuuluvat alemman verokannan piiriin.
 
2.  Arvonlisäverolain 114 §:n 2 momentin mukaan vesialusten hankintahintaan ja käyttökustannuksiin sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen ainoastaan, jos alus on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen.
 
Yrittäjä harjoittaa ammattimaista henkilökuljetusta kuljettaessaan asiakkaita kalastusretkille ja risteilyille. Kun moottorivene on hankittu käytettäväksi ammattimaisessa henkilökuljetuksessa, eivät vähennysoikeuden rajoitukset koske moottorivenettä eivätkä sen käyttökuluja.  Tällöin yrittäjä saa vähentää moottorin hankinnasta, veneen korjauksesta ja käyttökuluista suoritetut arvonlisäverot siltä osin kuin venettä käytetään pelkästään henkilökuljetuksessa.
 
Vähennystä ei voida tehdä veneellä harjoitetusta muusta arvonlisäverollisesta toiminnasta kuin henkilökuljetuksesta.

2. Kysymys
Koulutetun hierojan antama akupunktiohoito

Tämä kohta on korvattu Verohallinnon ohjeella Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus Dnro 561/40/2010, 28.5.2010

1. Voidaanko Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ammattihenkilörekisteriin merkityn koulutetun hierojan antamaa akupunktiohoitoa pitää arvonlisäverolain 34 ja 35 §:n nojalla arvonlisäverottomana terveyden- ja sairaanhoitopalveluna?
 
2. Liittyykö akupunktiokoulutus koulutetun hierojan ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen siten kuin Verohallituksen ohjeessa (dnro 268/40/2004, 6.2.2004) edellytetään ja miten käytännössä sovelletaan ko. ohjeen vaatimusta, että terveydenhuollon ammattihenkilö on saanut akupunktiokoulutuksen omaan koulutukseensa liittyvänä ammattihenkilölain 18 §:n mukaisena täydentävänä koulutuksena?
 
Vastaus

Koulutettu hieroja voi antaa arvonlisäverotonta akupunktiohoitoa, jos

  1. hänet on rekisteröity Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylläpitämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin ja
  2. koulutuksen järjestäjän antama täydennyskoulutus on sellaista, että se vastaa tasoltaan ja kestoltaan terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymien henkilökunnalle annettavaa terveyden- ja sairaanhoidon täydennyskoulutusta.

Perustelut

Arvonlisäverolain 35 §:ssä määritellään, mitä arvonlisäverottomalla terveyden- ja sairaanhoitopalvelulla tarkoitetaan ja mikä taho sitä voi antaa. Verotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua ovat toimenpiteet, joita tehdään ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi taikka terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Tällaista hoitoa voidaan antaa julkisessa tai yksityisessä terveydenhuollon toimintayksikössä tai sitä voi antaa terveydenhuollon ammattihenkilö.
 
Verohallituksen ohjeen dnro 268/40/2004, 6.2.2004 mukaan akupunktuuri ja lymfaterapia ovat arvonlisäverolaissa tarkoitettuja verottomia terveydenhoito- ja sairaanhoitopalveluita, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

1) hoidonantaja on rekisteröity Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylläpitämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin
ja
2) terveydenhuollon ammattihenkilö on saanut akupunktuuri- / lymfaterapiakoulutuksen omaan koulutukseensa liittyvänä ammattihenkilölain 18 §:n mukaisena täydentävänä koulutuksena.

Täydennyskoulutuksen käsite on määritelty sosiaali- ja terveysministeriön terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta antaman asetuksen (1194/2003) 1 §:ssä. Sen mukaan täydennyskoulutuksella tarkoitetaan väestön terveystarpeisiin ja muuttuviin hoitokäytäntöihin pohjautuvaa sekä terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutustarpeen arviointiin perustuvaa suunnitelmallista koulutusta. Sen tarkoituksena on lisätä ja ylläpitää työntekijän ammattitaitoa ja osaamista sekä tukea terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaa ja sen kehittämistä terveyden edistämisessä sekä sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Täydennyskoulutuksen tulee perustua terveydenhuollon toimintayksikössä tehtyyn suunnitelmaan ja sen sisällön on tuettava asetettuja täydennyskoulutustavoitteita. Terveyskeskus ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voivat järjestää täydennyskoulutuksen omana toimintanaan taikka hankkia sen toiselta terveyskeskukselta, sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä tai muulta täydennyskoulutuksen järjestäjältä.

Terveydenhuollon ammattihenkilön täydentävälle koulutukselle ei ole asetettu edellä mainittua yksityiskohtaisempia vaatimuksia koulutuksen sisällön tai koulutuksen antamispaikan suhteen. Sosiaali- ja terveysministeriön asiaan antamassa lausunnossa on todettu muun muassa, että täydennyskoulutuksen pitää olla koulutuksen tavoitteeseen nähden tarkoituksenmukaisesti järjestettyä ja korkeatasoista, ja sen pitää omalta osaltaan johtaa ammattitoiminnan vaatimien valmiuksien hallintaan. Sen arvioinnissa, millaisen koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö voi antaa akupunktuurihoitoa siten, että kyseessä on terveyden- ja sairaanhoito, on keskeistä se, että peruskoulutuksen tulee antaa tarpeelliset valmiudet hoidon asianmukaiseen toteuttamiseen ja sen vaikutusten oikeaan arvioon. Sellaisia terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka tätä hoitoa terveyden- ja sairaanhoitona voivat antaa, ovat esimerkiksi lääkärit, sairaanhoitajat ja fysioterapeutit, mutta eivät sen sijaan esimerkiksi farmaseuttisen koulutuksen saaneet ammattihenkilöt. Myös koulutettu hieroja voi hankkia akupunktuurikoulutuksen omaan koulutukseensa liittyvänä täydentävänä koulutuksena.

3. Kysymys
Rakentamispalvelun myynti/omaan käyttöön otto

Rakennusyritys R on hankkinut tontin siten, että se on tehnyt tontinomistajan kanssa suullisen sopimuksen tontille rakentamisesta ja tontin myynnistä. R raivaa tontin, tekee sille tien, tekee maaperätutkimuksen, suunnittelee rakennuksen, hakee poikkeusluvan jne. Kiinteistövälittäjä K markkinoi kohdetta kokonaispakettina. K myy esitteessään omakotitalokiinteistöä kokonaishintaan. Esitteessä lisätietoja kohdassa todetaan, että kohde toteutetaan pienurakkasopimuksella, jolloin varainsiirtovero maksetaan vain tontin hinnasta. Ostajan O:n ja R:n kanssa tehdään projektisitoumus, jossa projekti jaetaan eri vaiheisiin. Ensimmäisessä vaiheessa O maksaa tontin ja sitoutuu samalla rakennusprojektiin/pienurakkasopimukseen R:n kanssa. Mikäli O peruu myöhemmin kaupan, myös tonttikauppa puretaan ja urakoitsija saa 3000 euron kertakorvauksen. Toisessa vaiheessa O tekee R:n kanssa urakkasopimuksen, josta ilmenee urakan lopullinen hinta maksuaikatauluineen. Projektisuunnitelman mukaan tontille rakennetaan urakkasopimuksella omakotitalo avaimet käteen -periaatteella. R toimii rakentajana ja projektin organisoijana. Kohteen hinta muodostuu tontista, autokatoksesta ja talosta. Onko kiinteistön myyjän suoritettava veroa rakentamispalvelun myynnistä vai rakentamispalvelun omaan käyttöön otosta?
 
Vastaus

Arvonlisäverotuksessa kyse on rakentamispalvelun myynnistä.
 
Perustelut
 
Rakentamispalvelulla tarkoitetaan kiinteistöön kohdistuvaa rakentamis- tai korjaustyötä sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttamista. Rakennustyötä on sekä talonrakentaminen että maa- ja vesirakentaminen. Rakentamispalveluja ovat myös rakennustyöhön liittyvä suunnittelu, valvonta, erilaiset rakennuttajapalvelut ja muut niihin verrattavat palvelut.
 
Rakentamistyö verotetaan joko kiinteistöön kohdistuvan palvelun myyntinä tai kiinteistöön kohdistuvan palvelun omana käyttönä. Maa-alueeseen, rakennukseen, pysyvään rakennelmaan tai niiden osaan kohdistuva työsuoritus on verollinen rakentamispalvelu.
 
Rakentamispalvelun myynti on kyseessä silloin, kun rakentaminen perustuu työn suorittajan ja työn tilaajan väliseen sopimukseen. Sopimus suuntautuu yrityksestä ulospäin ja sen muoto voi vaihdella: Kokonaisurakka, yksikköhintaurakka, tavoitehintaurakka, laskutyösopimus, työnjohtosopimus, projektinjohtosopimus tai muu rakentamissopimus. Veron peruste on rakentamispalvelun hinnasta saatu vastike ilman veron osuutta. Vastikkeella tarkoitetaan myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuvaa hintaa lisineen.

Rakentamispalvelun oman käytön vero tulee kyseeseen, kun rakennusliike rakentaa hallitsemalleen maalle myyntiä varten rakennuksen ns. omaan lukuun. Rakennuksen ja maapohjan myynti on veroton, koska myyntikohteena on kiinteistö. Suoritettu rakentamistyö verotetaan kuitenkin rakentamispalvelujen oman käytön verotuksena. Tämä koskee sellaista yritystä ja tapausta, jossa verollista rakentamispalvelun myyntiä ei ole harjoitettu urakkana tai muutoin ulospäin. Veron perusteena ovat itse tuotetun tavaran tai palvelun osalta sen tuottamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset ja ostetun tavaran ja palvelun osalta veroton ostohinta.
 
KHO on varainsiirtoveroa koskevassa päätöksessä 12.6.2003 taltio 1482 todennut mm. seuraavaa. Vaikka määräalan myyntiä koskeva kauppakirja ja urakkasopimus liittyivät toisiinsa siten, ettei omistusoikeus määräalaan siirtynyt ostajille ennen kuin urakkasopimus maksuvelvoitteineen oli täytetty, urakkasopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisessä ei ollut kysymys varainsiirtoverolain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesta kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevan rakennuksen luovuttamisesta, vaan sellaisesta rakennustarvikkeiden ja rakentamispalvelujen myynnistä, josta ei ollut suoritettava varainsiirtoveroa. Asiassa ei myöskään katsottu olleen kyse varainsiirtoverolain 37 §:n mukaisesta veron kiertämisestä. Varainsiirtoveroa oli suoritettava vain määräalan luovutuksesta.
 
Sillä, miten kohdetta markkinoidaan, ei ole merkitystä arvonlisäverokohtelussa. Myöskään sillä, että tonttia ei voi ostaa ilman R:n toteuttamaa urakkaa, ei ole merkitystä. Kun otetaan huomioon, että kyseessä on urakkasopimus, jonka perusteella rakennusprojektista maksetaan varainsiirtovero ainoastaan tontin osalta ja kun myyjällä ei arvonlisäverolain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla ole maa-alue hallinnassaan, arvonlisäverotuksessa kyse on rakentamispalvelun myynnistä.

4. Kysymys
Yleiskulujen jako-osuuden laskemisesta

X Oy:llä on arvonlisäverolaissa tarkoitettua verollista ja verotonta (AVL 59 §) liiketoimintaa. Yhtiön tulot jakaantuvat arvonlisäverollisiin pääsylippu- ja ravintolatuloihin ja arvonlisäverotuksen ulkopuolelle jääviin tuloihin. Lisäksi yhtiö on saanut huomattavia palkintotukia. Osittain toimitilakustannukset voidaan kohdistaa suoraan verolliseen ja verottomaan toimintaan. Osa tiloista, kuten  mm. sosiaalitilat, toimistotilat ja käytävätilat, palvelevat sekä verollista että verotonta toimintaa. Näiden lisäksi yhtiöllä on ns. yleiskuluja mm. toimisto-, kirjanpito-, energia-, kiinteistönkorjaus-, puhelinkulut.

1) Otetaanko yleiskuluja jaettaessa huomioon sitä tuotto-osuutta, joka pelataan verkon kautta ravirata-alueen ulkopuolelta?

2) Otetaanko jako-osuutta laskettaessa huomioon palkintotuet?

Vastaus

1) Yleiskustannusten jakamisessa tulee pyrkiä ottamaan huomioon tavaroiden ja palvelujen todellinen käyttö verottomassa ja verollisessa toiminnassa. Jako voidaan tehdä tilannetta parhaiten kuvaavalla tavalla esimerkiksi neliöiden, kuutioiden, työtuntien yms. mukaisesti. Ellei todellista käyttöä pystytä selvittämään luotettavasti tai jakoa ei ole tehty lainkaan, jako voidaan tehdä liikevaihtojen suhteessa.

2) Yleiskuluja jaettaessa liikevaihtojen suhteessa otetaan huomioon sekä verollinen liikevaihto että veroton eli vähennykseen oikeuttamaton liikevaihto. Näin ollen myös verkon kautta pelattu liikevaihto otetaan huomioon kokonaisliikevaihdossa. Ns. yleistukina saadut tuet jätetään huomioimatta liikevaihdossa. Verollinen liikevaihto otetaan laskelmassa huomioon verottomana eli ilman arvonlisäveroa.

Perustelut

Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Lain 117 §:n mukaan tavarasta tai palvelusta, jonka verovelvollinen on hankkinut tai ottanut vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, saadaan vähennys tehdä vain siltä osin kuin tavaraa tai palvelua käytetään tähän tarkoitukseen. Yleiskulujen luonteisten yksittäisten hankintojen vähennyskelpoisuus ei edellytä, että ne voidaan kohdentaa tiettyyn verolliseen myyntitapahtumaan. Riittävää on, että hankinta on tapahtunut verovelvollisen verollista liiketoimintaa varten.

Kun laissa ei ole nimenomaisesti säädetty eikä lain esitöissä ole liikevaihdon laskemisesta ohjeita, on katsottava että toiminnan yleisten edellytysten vuoksi myönnettäviä tukia ei lueta liikevaihtoon. Liikevaihtona pidetään siten verottoman ja verollisen toiminnan liikevaihtojen lisäksi myös hintaan suoraan vaikuttavia tukia. Näin ollen yleistuet eivät vaikuta vähennysoikeuden laajuuteen.

5. Kysymys
Projektien arvonlisäverotuksesta

Pitääkö osaamiskeskusten ja muiden vastaavien yritysten projektihallinnointia tarkastella kokonaisuutena vai pitääkö kutakin projektia arvioida yksittäin?

Vastaus

Arvonlisäveroa suoritetaan arvonlisäverolain 1 §:n mukaan liiketoiminnan muodossa Suomessa harjoitetusta tavaran ja palvelun myynnistä. Verollista liiketoimintaa varten verollisena hankittujen tavaroiden ja palvelujen ostohintojen verot saadaan lain 102 §:n nojalla vähennysrajoituksia koskevin poikkeuksin vähentää.

Arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavat yritykset ja yhteisöt voivat olla mukana erilaisissa kansallisin tuin ja avustuksin sekä EU-tuin rahoitetuissa projekteissa. Yritys voi toimia projektissa hallinnoijana eli koordinaattorina esimerkiksi siten, että se hakee projektille rahoituksen ja kanavoi sen edelleen projektissa mukana oleville yrityksille. Oikeuskäytännössä on katsottu, että tuki, joka annetaan projektin hallinnoijalle siten, että projektin muut osapuolet eivät ole tuenantajan tiedossa, on hallinnoijan saama tuki. Sen arvonlisäverokohtelu arvioidaan hallinnoijan toiminnan ja tuen tosiasiallisen luonteen perusteella.

Avustus voidaan myöntää hallinnoijan kautta myös siten, että projektissa toimivat yritykset ovat tuenantajan tiedossa ja tuki myönnetään tosiasiassa ko. yrityksille. Korkein hallinto-oikeus katsoi 28.5.2001 antamassaan ratkaisussa, taltio 1259, ettei yhdistyksen ollut suoritettava arvonlisäveroa kauppa- ja teollisuusministeriön maksamista valtionavuista, jotka oli myönnetty yhdistyksen järjestämiin projekteihin osallistuville yrityksille. Kysymys ei ollut yhdistykselle annetusta arvonlisäverolain 79 §:n 1 momentissa tarkoitetusta suoraan tavaran tai palvelun hintaan liittyvästä tuesta tai avustuksesta eikä myöskään lain 73 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yhdistyksen suorittaman palvelun vastikkeesta.

Julkisista varoista projektitoimintaa varten saadut tuet ja avustukset ovat verottomia yleistukia, jos ne eivät ole vastiketta tavaroiden tai palvelujen myynnistä, tai jos ne eivät ole suoraan hyödykkeen hintaan liittyviä tukia. Tällaiset verottomat tuet eivät rajoita yrityksen vähennysoikeuksia silloin, kun yritys harjoittaa projektitoimintaa liiketoiminnan muodossa.

KHO:n 16.6.1999 antamassa vuosikirjaratkaisussa t. 1645 yhtiö, joka harjoitti elinkeinoelämän kehittämistoimintaa hallinnoimalla ja koordinoimalla erilaisia kehitysprojekteja, sai arvonlisäverottomia avustuksia ja tukimaksuja.  Yhtiö ei veloittanut hallinnoinnista ja koordinoinnista erillisiä korvauksia projektien rahoittajilta tai muilta projekteihin osallistuvilta yhteisöiltä, ja sen projektien puitteissa ulkopuolisille suorittamat palvelut olivat maksuttomia. KHO katsoi, ettei yhtiö sen kehitysprojektien hallinnoinnin ja koordinoinnin osalta harjoittanut arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitettua liiketoimintaa. Yhtiö ei saanut vähentää projekteja varten tekemiinsä hankintoihin sisältyvää arvonlisäveroa.

KHO:n ratkaisu 4.6.2003 taltio 1376 koski yrityksen hallinnoimia erilaisia kehittämisprojekteja. Projektien kustannuksista osa perittiin projekteihin osallistuvilta yrityksiltä ja osa katettiin julkisilla tuilla. Yhtiön katsottiin harjoittavan projektien hallinnoin osalta arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitettua liiketoimintaa. Projektien hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset olivat yhtiön verollisesta liiketoiminnasta aiheutuvia kustannuksia ja projekteja varten tapahtuvat hankinnat vähennyskelpoisia. Projekteja varten saatavat verottomat tuet eivät rajoittaneet yhtiön vähennysoikeutta.

Projektitoimintaa on verotuskäytännössä tarkasteltu usein projektikohtaisesti, ja huomiota on tällöin kiinnitetty siihen, kuinka suuri osa projektin rahoituksesta on katettu julkisin varoin, ja mikä osuus rahoituksesta on saatu hyödykkeiden myynnistä. Jos projektin rahoitus on perustunut kokonaan tai lähes yksinomaan verottomiin avustuksiin, ei projektitoimintaa ole yleensä pidetty liiketoiminnan muodossa harjoitettuna toimintana.  

Arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavat yritykset osallistuvat erilaisiin projekteihin yleensä taloudellisen hyödyn saamisen tarkoituksessa. Projektien hallinnoinnista voi muodostua yksi yrityksen liiketoiminnan osa-alue, tai kysymys voi olla satunnaisesta toiminnasta. Projektien rahoitus voi muodostua eri tavoin eri projekteissa, ja julkiset tuet voivat siten joissakin projekteissa olla pääasiallinen tai ainoa tulonlähde. Jos yrityksen projektihallinnointitoimintaa tarkastellaan projektikohtaisesti, vaihtelee projektien arvonlisäverokohtelu projektista toiseen, vaikka kokonaisuutena arvioiden kaikkien projektien tarkoitus on hyödyttää yrityksen verollista liiketoimintaa. Projektikohtainen tarkastelutapa voi vaikeuttaa yrityksen arvonlisäverotuksen ennustettavuutta, ja se edellyttää jokaisen projektin arvonlisäverotuksellisen aseman selvittämistä. 

Yrityksen harjoittamaa projektihallinnointitoimintaa on siten tarkoituksenmukaista tarkastella kokonaisvaltaisesti suhteessa yrityksen verolliseen liiketoimintaan. Jos arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittava yritys hyödyntää projekteissa omaa asiantuntemustaan, eli esimerkiksi yrityksen projektien yhteydessä suorittamat palvelut ovat verrattavissa sen vastikkeellisesti myymiin palveluihin, tai jos projektien muutoin voidaan katsoa liittyvän yrityksen toimialan mukaiseen liiketoimintaan, pidetään projektien hallinnointia osana yrityksen arvonlisäverollista liiketoimintaa. Projektihallinnoinnin tarkoituksena voi myös olla edistää ja kehittää yrityksen arvonlisäverollista liiketoimintaa.

Tällaisessa tilanteessa ei ratkaisevaa merkitystä voida antaa sille, kuinka suurelta osin jokin yksittäinen projekti rahoitetaan verottomin tuin ja kuinka suurelta osin hyödykkeiden myynnillä. Olennaisempaa on arvioida sitä, onko yrityksen toiminnalla projektien osalta ansiotarkoitus, onko se taloudellista toimintaa, ja toteutetaanko projektihallinnointia yrityksen verollisen myyntiliiketoiminnan puitteissa ja sitä vastaavalla tavalla. Jos projektihallinnoinnin katsotaan olevan yritykselle arvonlisäverollista liiketoimintaa, voidaan jopa yksittäinen, kokonaan julkisin tuin rahoitettu projekti katsoa yritykselle verolliseksi liiketoiminnaksi edellyttäen, että sillä ei esimerkiksi ole vaikutusta kilpailuneutraalisuuteen. Toisaalta vaikka yritys toteuttaisi projektejaan samojen toimintaperiaatteiden mukaan ja sen projektihallinnointi pääsääntöisesti olisi verollista, saattaisi toiminta jonkin yksittäisen projektin osalta jäädä verollisen liiketoiminnan ulkopuolelle. Siltä osin kuin projektihallinnointi katsotaan verolliseksi, ovat sitä varten tehtyjen hankintojen arvonlisäverot normaaliin tapaan vähennyskelpoisia eivätkä verottomat tuet ja avustukset rajoita yrityksen vähennysoikeuksia.

Sen sijaan jos projektihallinnointi on yritykselle yksittäinen, muusta liiketoiminnasta erillinen tapahtuma eikä sillä ole edellä mainittua liityntää yrityksen arvonlisäverolliseen liiketoimintaan tai jos projektin hallinnoija ei ylipäätään muutoin harjoita arvonlisäverollista hyödykkeiden myyntiä, ei arvonlisäverottomilla tuilla rahoitettua projektia voida pitää hallinnoijan verollisena liiketoimintana. Tällöin ei myöskään projektiin liittyvien hankintojen arvonlisäveroja voida vähentää.

Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja Leila Himanka

Tulostusversio © Verohallinto 11.4.2008 Lähetä linkki